Jarmo Linne


Rukouksen voima

Suomi rukoilee -sivulle

Kotisivulle









Ristissä

RUKOUKSEN VOIMAA

Tämä sivu Rukouksen voima-sivun kanssa todistaa Jumalan voiman rukouksien kautta.

Uusi työpaikka Jumalan avulla

Oli vuoden 1996 kevättalvi, jolloin työpaikallani alettiin ajaa alas metallityöosastoa. Tämä osasto työllisti noin kymmenen henkilöä. Useita henkilöitä pystyttiin sijoittamaan muille osastoille, mutta muutamia oli jäämässä ilman työpaikkaa. Meillä oli tuotanto-osastolla tapana pitää viikoittain, yleensä maanantaina aamulla viikkopalaveri. Kokoukseen osallistuivat tuotanto-oaston vastuunkantajat, eli tuotantojohtaja ja hänen ne alaiset, jotka päättivät henkilöistä ja tavaratarpeista sekä palvelutarpeista. Olin esimiesasemassa ja yksi ryhmän kantaporukasta.

Tämän kevään aiheena oli ollut jo useampana maanantaina yhden naistyöntekijän sijoittaminen tehtaalle, hän kun oli jäämässä työttömäksi metallityölinjalta. Tämä ”Maija” (nimi muutettu) oli yksihuoltaja ja hänellä oli alle kouluikäinen poika ja siksi hän ei voinut ottaa vuorotyöntekijän pestiä vastaan. Tilanne alkoi kevään lopulla näyttämään entistä selkeämmältä sikäli, ettei työtä ”Maijalle” voida päivävuorosta järjestää millään järjestelyllä.

Oli taas istuttu yksi maanantaipalaveri loppuun ja tulin murheellisena sekä vihaisenakin omaan työhuoneeseeni. Heitin muistiinpanovihkoni työpöydälleni ja katsoin ikkunasta taivaanrantaa kohti ja sanoin sydämeni puheena Jumalalle: ”Nyt tämä ”Maijan” asia on ratkaistava”. Joskus jälkeenpäin kun olen tätä hetkeä muistellut, olen lisännyt, että poljin sanojeni saatteeksi myös jalkaa lattiaan. Tätä en muista kuitenkaan aivan konkreettisesti tehneeni, mutta sydämeni tasolla kyllä.

Tämän persoonallisen rukouksen jälkeen unohdin asian omaan lokeroonsa muistini syövereihin. Sain pian kokea, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, varsinkin kun ne on vilpittömällä sydämellä jätetty hänelle.

Tästä maanantai-aamupäivästä oli kulunut noin puoliviikkoa kun minulle hyvin tuttu mies toisesta firmasta soitti. Jutustelimme tuttuun tapaan tärkeimmät kuulumiset alkuun ja sitten hetken kuluttua hän sanoi: ”Teillähän on niitä irtisanottavia”.

Tässä kohtaa tajusin sydämessäni, että Jumala on laittanut tämän ”Ollin” järjestämään ”Maijalle” työpaikan.

Sisälleni tuli selvä tieto hengessä: ”Maija saa työpaikan”. 

Puhelu jatkui: ”Olisiko siellä sopivaa henkilöä meille johdinsarjalinjalle?”

Kysyin ”Ollilta” käyhän sinne nainen? Olli vastasi: ”Käy”. Sanoin, että minulla on tiedossa yksi henkilö ja hän soittaa sinulle kohta. Näin tulimme vain siihen lopputoteamukseen, että meiltä löytyy kandidaatti hänelle tai heidän firmaansa.

Puhelun jälkeen kirjoitin ”Ollin” ja hänen edustamansa firman tiedot pahvilapulle ja lähdin tavoittelemaan ”Maijaa”. Oli ruokataukojen aikaa ja löysin ”Maijan” tehtaan pihasta, jossa hänen lähimmät työkaverinsa olivat korjaamassa ”Maijan” polkupyörää.

Tervehdin koko porukkaa ja ojensin ”Maijalle” pahvilapun ja sanoin: ”Soita tänne, siellä olisi työtä tarjolla”. Sitten palasin omalle paikalleni ja ajattelin, kuinkahan tämä kaikki lopulta järjestyy?

”Maija” ei ilmoitellut mitään ja ajattelin, olikohan juttu rauennut. Kysyin muutamien päivien kuluttua ohimennen ”Maijalta”: ”Kuinka sen työpaikka-asian kanssa kävi?”.

”Maija” vastasi innoissaan, että hän kävi siellä haastattelussa. Hän oli kertonut siellä, että on ollut kovin stressaantunut työpaikkansa mahdollisen menetyksen takia ja oli sitten sanonut vielä, että voisiko hän pitää viikon loman Itä-Suomessa ennen uuden työn alkua. Neuvottelukumppani, joka oli eri kuin minulle soittanut ”Olli”, oli sanonut, että sehän on ihan luonnollista.

Voi kuinka olin kiitollinen Jumalalle sydämessäni. Tässä oli melko ihmeellinen tapahtumasarja päätymässä hyvään päätökseen.

Tietääkseni ”Maijan” työpaikkaan oli muitakin ehdokkaita.

Tämä työpaikka-asian käsittely ei kuitenkaan päättynyt vielä omalta osaltani.

Näiden edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen oli kulunut muutamia päiviä ja oli lauantaiaamu.

Yht'äkkiä sisälleni tuli huolestunut ajatus siitä, mitäs jos ”Maija” osoittaakin minulle kiitollisuuttaan!

Minähän olen aivan väärä kohde saamaan kiitosta.

Ajattelin vielä, jos hän tulee kukkien ja huomionosoitusten kanssa luokseni kotiin kun hän asui minusta katsoen hyvin lähellä. Minulle tuli suuri huoli siitä, että tämä asia on mitä pikimmiten saatava oikeaan järjestykseen.

Päätin pian tämän jälkeen lähteä käymään kaupassa polkupyörällä. Ajoin lähikauppaan Virontörmänkadulle. Toinen vaihtoehto olisi ollut Haukiluoman kauppa, joka on jopa lähempänäkin, mutta menin nyt kuitenkin tänne Virontörmään.

Kun olin palaamassa kaupasta, havaitsen yht'äkkiä edessäni kävelemässä tämän kyseisen ”Maijan”. Ajoin pyöräni hänen vierelleen ja hyppäsin pois satulasta, samalla tervehdin häntä ja pyysin saada hänen kauppakassinsa minun pyöräni ohjaustangolle. Juttelin ”Maijalle” asioita ja erityisesti siitä työpaikka-asiasta. Kerron hänelle, että minulle ei pidä osoittaa mitään kiitollisuutta, vaan kaikki kiitokset on suunnattava ylös. Osoitin samalla kädelläni suunnan. ”Maija” varmasti ymmärsi asian ja niin vein hänen kauppakassinsa pyöräni tangolla hänen kotitalonsa lähelle. ”Maija” asui silloin erään omakotitalon yläkerrassa vuokralaisena poikansa kanssa.

Näin sain tämän viimeisenkin tuskan pois sydämeltäni ja lepo tältä osin palasi ylleni.

Vuosittain aina joulun lähellä sain kutsun asiakastapaamiseen täältä ”Ollin” firmasta, joka nyt oli ”Maijan” uusi työpaikka.

Minulle tulikin mielenkiintoinen keino kertoa Meidän Herramme johdatuksesta, eli siitä kuinka ”Maija” saikaan työpaikkansa. Samalla sain tervehtiä myös ”Maijaa” hänen uudessa työpaikassaan.

Jumala palkitsi minut sillä, että sain helposti kertoa evankeliumin sanomaa niillä ilmaisuilla, joilla se parhaiten sopi tällaiseen "bisnes-ympäristöön" ja sopihan se!

 
Yllätys Virelässä 22.1.2012, kello 15.45.

Olin laittamassa Ikurin Vireen talvikauden ensimmäisten sarjahiihtojen tuloslistaa seurantalo Virelän kadun puoleiselle ilmoitustaululle. Olin nimittäin hetkeä aikaisemmin päättänyt, että laitan tulokset ensin tälle taululle, enkä talon toiseen päähän. Kun tein tilaa tulosluettelolle, selkäni takaa kuului: ”Hei Jarmo! ”Maija” oli ollut miehensä kanssa hiihtämässä ja pysähtyi luokseni vaihtamaan kuulumisia.

Sanoin heti ”Maijalle”, että olen ajatellut sinua aivan hiljakkoin kun kirjoitin vanhoja tapahtumia muistiin. Kerroin tuosta johdatuksesta ja sen tarkoista yksityiskohdista pikakertauksen hänelle. Tarkistin vielä tapahtumien ajanjakson ja se oli vuoden 1996 kevät. ”Maijalle” tuli jo kiire kun mies oli mennyt autolle ja odotteli siellä viluisena ”Maijaa”.

Kuulumisten vaihto jäi vähän lyhyeksi, mutta uskon kuitenkin toiseen aikaan, jolloin voidaan keskustella pidempään. Toivotimme vointeja ja minä toivotin lopuksi ”Maijalle” siunausta. Kun lähdin hetken kuluttua käymään kaupassa, rukoilin matkalla, että Jumala koskettaisi ”Maijaa” oikein voimallisesti.


Toivon, että sinäkin saat uskon ja luottamuksen siteen rukouksen kautta Jumalan johdatukseen.

Suomi rukoilee - sivulle

Kotisivulle

sivun alkuun